Lausuntokierroksella mukana oli myös esitys kotikuntalain muuttamisesta niin, että kuntien välisten muuttojen rekisteröinti voitaisiin tehdä suoraan ilmoituksen perusteella. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia katsoi, että kotipaikkaa koskeva merkintä on väärinkäytöksille ja virheelliselle ilmoittamiselle altis ja että merkinnän virheettömyyden ja rekisteröidyn oikeussuojan toteutumisen kannalta keskeisiä edellytyksiä ja rajoituksia tulisi täsmentää. Oikeusministeriö piti tärkeänä varmistaa asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi. Jatkovalmistelun aikana muutosehdotus päätettiin poistaa esityksestä. Mahdollisuuksia kuntien välisten muuttojen automatisointiin tullaan arvioimaan erikseen.
Ortodoksisesta kirkosta annetun lain muutos oli erikseen lausunnolla ortodoksisen kirkon kirkollishallituksella. Kirkollishallituksella ei ollut esitettyyn muutokseen huomautettavaa.
Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön tehtävät perustuvat aluehallintovirastoista annettuun lakiin (896/2009), jonka 4 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla aluehallintoviraston tehtävänä on maistraattien ohjaus, kehittäminen ja valvonta.
Maistraattien ja Väestörekisterikeskuksen yhdistämishankkeen ohjausryhmä asetti 11.12.2017 seuraavat alatyöryhmät uudistuksen säädösvalmistelua ja hankkeen toimeenpanovaiheen valmistelua varten
Rekisterihallintolaki sekä aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 2 kohta kumoutuvat samalla, kun Digi- ja väestötietovirastosta annettu laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020. Jatkossa yleiset säännökset Digi- ja väestötietoviraston tehtävistä sisältyisivät lakiin Digi- ja väestötietovirastosta. Maistraattien tehtävät kuitenkin konkretisoituvat niitä koskevassa aineellisessa lainsäädännössä. Myös Väestörekisterikeskuksen ja Itä-Suomen aluehallintovirastossa toimivan maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön tehtävistä on säädetty aineellisessa lainsäädännössä. Lisäksi lainsäädännössä viitataan laajasti näihin virastoihin toimivaltaisina viranomaisina. Tähän esitykseen sisältyvät ehdotukset sellaisiksi erityislainsäädännön muutoksiksi, jotka ovat tarpeen organisaatiouudistuksen myötä.
Väestötietolain muuttamista koskevan esityksen sekä uuden Digi- ja väestötietoviraston henkilörekistereistä annettavan lain mukaan Digi- ja väestötietovirasto ja Ahvenanmaan valtionvirasto olisivat jatkossa kaikkien näiden rekisterien yhteisrekisterinpitäjiä. Voimassa olevassa lainsäädännössä säädetään lähtökohtaisesti joko Väestörekisterikeskuksen ja maistraattien tai ainoastaan maistraattien rekisterinpitovastuusta, mutta rekisterihallintolain 3 §:ää on mahdollista tulkita niin, että Ahvenanmaan valtionvirasto katsotaan myös rekisterinpitäjäksi. Kun maistraattien ja Väestörekisterikeskuksen tehtävät yhdistetään Digi- ja väestötietovirastossa uudeksi kokonaisuudeksi, on rekisterinpidon kannalta tarkoituksenmukaisinta, että vastuita samalla selvennetään. Rekisterihallintolain kumoamisen sekä maistraattien ja Väestörekisterikeskuksen yhdistymisen myötä Ahvenanmaan valtionviraston roolia rekisterinpidossa ei olisi enää mahdollista toteuttaa viittaamalla yleisesti maistraattien hoitamiin tehtäviin. Ahvenanmaan valtionviraston yhteisrekisterinpitovastuusta tulisi siis säätää erikseen. Lisäksi olisi tarpeen selventää vastuita Digi- ja väestötietoviraston sekä Ahvenanmaan valtionviraston välillä, jotta tietosuoja-asetuksen vaatimukset voidaan toteuttaa tehokkaasti. Tavoitteena on säilyttää Ahvenanmaan valtionviraston rooli ennallaan kuitenkin huomioiden, että tietosuoja-asetus on osin laajentanut ja tarkentanut rekisterinpitäjien vastuita.
Väestötietojärjestelmän tietojen käsittelyyn ja varmennettuun sähköiseen asiointiin sovellettavasta yleislainsäädännöstä mainittavia ovat erityisesti tietosuojalaki (1050/2018), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettu laki (13/2003), tunnistuslaki, hallintolaki (434/2003), hallintolainkäyttölaki (586/1996), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) sekä laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019). Hallintolainkäyttölaki kumoutuu 1 päivänä tammikuuta 2020, ja jatkossa hallintoasioita koskevasta oikeudenkäynnistä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).